Caridan Nelijalkaset
Honeyn tausta
Alun perin en edes etsinyt ponia, vaan suht. valmista kilpahevosta PSG luokkiin. Mutta, kuin tuttavani ilmoitti että hänen tutullaan olisi 7 vuotias poni myynnissä, päätin kuitenkin mennä vilkaisemaan ponia.
Poni asusteli yhdessä sen emänemän ja perheen puoliverisen kanssa pienellä yksityisellä tallilla. Tallin tilukset olivat mukavat, tallissa oli 3 poni kokoista karsinaa ja 2 hevoskokoista. Kentän siasta perhe oli päättänyt pistää pystyyn maneesin, mikä oli ihan näppärä valinta kun Suomen talvet ovat niin saamarin kylmiä.
Perheen äiti sekä kaksi tyttöä, joista toinen oli 13, ja toinen 8, ratsastivat ja hoitivat tallin kokonaan itse.
Kuin saavuin paikan päälle perheen äiti tuli heti vastaan ja tervehti iloisesti. Honey, jonka nimi oli vielä tuolloin Bola, tarhaili perheen puoliverisen kanssa ”metsä” tarhassa. Perheen 13 tyttö kävi hakemassa ponin talliin hoidettavaksi. Itse en silloin vielä edes koskenut poniin, keskustelin ja kyselin kaikkea ponista.
Bola, oli siis 7 vuotias welsh section C, mutta ei todellakaan mikään tyypillinen rotunsa edustaja. Se oli tasoltaan noin Helppo C + pohkeen väistöjä käynnissä. Hypätessä se hyppäsi kuulemma helposti metriä ratana. Luonteeltaan se oli erittäin ihastuttava ja kiltti. Se oli myynnissä sen takia koska sen emä oli menehtynyt pari vuotta sitten, ja perhe ei tämän takia sitä halunnut enää pitää. Lisäksi, poni oli todella osaamaton eikä perhe olisi millään voinut kouluttaa sitä eteenpäin koska 13 vuotias oli itse HeB tasoinen ja äiti oli 175cm pitkä. 13 tarvitsisi tällä hetkellä opetusmestari ponin jonka kanssa voisi kehittyä, mutta Bolan kanssa se olisi kuulemma mahdotonta.
Nyökkäilin ja mietiskelin vähän. Poni oli todella kiltti hoitotilanteissa, mutta itseäni vähän epäilytti ostaa tämmöisen taustan omistava poni. Ensiksi ei tehnyt edes mieli harkita ostaa poni, mutta koska en halunnut olla töykeä, sanoin että halusin nyt nähdä vain ponin juoksevan vapaana.
Menimme yhdessä maneesiin missä tyttö päästi Bolan vapaaksi, ja jiisus mihin raviin se lähti! Se ravasi todella lennokkaasti ja näyttävästi. Sitten se nosti laukan, ja ei sekään mikään hullumpi ollut. Liikkeitten puolesta poni voisi helposti kilpailla vähintään HeA:ssa. Yllätyin todella positiivisesti ja sovin perheen kanssa että tulisin parin päivän päästä kokeilemaan selkään.
Ajoin autoni perheen tallille parin päivän päästä. Menin suoraan maneesiin missä minua odottaisi Bola.
Hyppäsin Bolan selkään, jossa oli valitettavasti vain joku räsä yleissatula. Jalustimia sain säätä hetken aikaan ennen kuin pääsimme matkaan. Jo heti alussa Bola oli vähän jännittynyt allani, mutta jos sillä oli 5 vuoden aikana mennyt pelkästään yksi ratsastaja, en yhtään ihmetellyt. Kuin aloin keräämään ohjia poni puri heti kuolaimeen kiinni eikä tahtonut rentoutua millään. Siinä oli sitten minulla pieni haaste, mutta tunnun lopulta se oli jotenkuten ok. En ollut kuitenkaan ihan heti myyty. Ponilla oli aivan liikaa vauhtia, se ei ollut täysin rehellinen ja tahto mennä välillä kuolaimen taakse.
Tunnin jälkeen päätin että jättäisin pois unelmani omasta koulutetusta kilpaponista, mutta perheen äiti pyysi minua jäämään ratsuttamaan heidän hevosia kolmeksi viikoksi samalla kuin he lähtisivät lomamatkalle. Suostuin tarjoukseen, joten viikon päästä palasin takaisin Bolan luokse.
Perheen muut hevoset olivat 29 vuotias supermummo, jonka ikä oli todellakin vain numero. Ponilla ratsasti tosin vain kevyesti perheen nuorin. Itse en sitä ratsastanut, kävin vain sen kanssa maastossa kävelyillä, jolloin se tahtoi näyttää minulle miten ne korkean tason koululiikkeet tehdään.. Perheen toinen hevonen oli 15 vuotias puoliverinen joka oli ristitty Viskiksi. Viski oli kaiken puolin mukava hevonen, mutta se oli todellakin läpiratsastuksen tarpeessa. Mutta parina päiväni teimme ihan VaB asioita, vaikka perhe kertoi sen olevan HeA tasoinen. Sitten viimeiseksi oli tietenkin Bola. Siihen laitoin eniten energiaa, koska kuten sanoin, liikkeiden puolesta se voisi helposti kilpailla HeA luokissa, mutta tason puolesta ei.
Kuitenkin niiden kolmen viikon ajan sain ponin tottumaan ja rauhoittumaan, joten sain selville kuinka se on oikeasti ratsastaa. Se oli todella herkkä painolle ja pohkeelle, mutta suusta se oli ns. ”normaali”. Liika vauhti oli sen suurin ongelma. Joka kerta meillä meni paremmin ja paremmin, joten pyysin perheeltä jos saisin vielä pari viikkoa sillä mennä. Perhe suostui, joten jatkoimme hommia. Parin viikon kuluttua päätin sitten tehdä ostotarjouksen, johon perhe suostui heti. Yllätyin, koska pyysin sen ihan pilkkahinnalla itselleni, mutta en tietenkään sanonut siitä mitään.
Heti kuin saatiin paperit allekirjoitettua ristin ponin uudestaan Honeyksi, koska kuka ihme haluaisi oman poninsa nimeksi ’Bola’?
Sitten parin tunnin lastauksen päästä sain ponin omalle tallille hetkeksi aikaan, ennen kuin vein sen yhdessä yhden toisen hevosen kanssani Rivelleriin, joka valitettavasti lopetti yksityi toimintansa.
Alun perin en edes etsinyt ponia, vaan suht. valmista kilpahevosta PSG luokkiin. Mutta, kuin tuttavani ilmoitti että hänen tutullaan olisi 7 vuotias poni myynnissä, päätin kuitenkin mennä vilkaisemaan ponia.
Poni asusteli yhdessä sen emänemän ja perheen puoliverisen kanssa pienellä yksityisellä tallilla. Tallin tilukset olivat mukavat, tallissa oli 3 poni kokoista karsinaa ja 2 hevoskokoista. Kentän siasta perhe oli päättänyt pistää pystyyn maneesin, mikä oli ihan näppärä valinta kun Suomen talvet ovat niin saamarin kylmiä.
Perheen äiti sekä kaksi tyttöä, joista toinen oli 13, ja toinen 8, ratsastivat ja hoitivat tallin kokonaan itse.
Kuin saavuin paikan päälle perheen äiti tuli heti vastaan ja tervehti iloisesti. Honey, jonka nimi oli vielä tuolloin Bola, tarhaili perheen puoliverisen kanssa ”metsä” tarhassa. Perheen 13 tyttö kävi hakemassa ponin talliin hoidettavaksi. Itse en silloin vielä edes koskenut poniin, keskustelin ja kyselin kaikkea ponista.
Bola, oli siis 7 vuotias welsh section C, mutta ei todellakaan mikään tyypillinen rotunsa edustaja. Se oli tasoltaan noin Helppo C + pohkeen väistöjä käynnissä. Hypätessä se hyppäsi kuulemma helposti metriä ratana. Luonteeltaan se oli erittäin ihastuttava ja kiltti. Se oli myynnissä sen takia koska sen emä oli menehtynyt pari vuotta sitten, ja perhe ei tämän takia sitä halunnut enää pitää. Lisäksi, poni oli todella osaamaton eikä perhe olisi millään voinut kouluttaa sitä eteenpäin koska 13 vuotias oli itse HeB tasoinen ja äiti oli 175cm pitkä. 13 tarvitsisi tällä hetkellä opetusmestari ponin jonka kanssa voisi kehittyä, mutta Bolan kanssa se olisi kuulemma mahdotonta.
Nyökkäilin ja mietiskelin vähän. Poni oli todella kiltti hoitotilanteissa, mutta itseäni vähän epäilytti ostaa tämmöisen taustan omistava poni. Ensiksi ei tehnyt edes mieli harkita ostaa poni, mutta koska en halunnut olla töykeä, sanoin että halusin nyt nähdä vain ponin juoksevan vapaana.
Menimme yhdessä maneesiin missä tyttö päästi Bolan vapaaksi, ja jiisus mihin raviin se lähti! Se ravasi todella lennokkaasti ja näyttävästi. Sitten se nosti laukan, ja ei sekään mikään hullumpi ollut. Liikkeitten puolesta poni voisi helposti kilpailla vähintään HeA:ssa. Yllätyin todella positiivisesti ja sovin perheen kanssa että tulisin parin päivän päästä kokeilemaan selkään.
Ajoin autoni perheen tallille parin päivän päästä. Menin suoraan maneesiin missä minua odottaisi Bola.
Hyppäsin Bolan selkään, jossa oli valitettavasti vain joku räsä yleissatula. Jalustimia sain säätä hetken aikaan ennen kuin pääsimme matkaan. Jo heti alussa Bola oli vähän jännittynyt allani, mutta jos sillä oli 5 vuoden aikana mennyt pelkästään yksi ratsastaja, en yhtään ihmetellyt. Kuin aloin keräämään ohjia poni puri heti kuolaimeen kiinni eikä tahtonut rentoutua millään. Siinä oli sitten minulla pieni haaste, mutta tunnun lopulta se oli jotenkuten ok. En ollut kuitenkaan ihan heti myyty. Ponilla oli aivan liikaa vauhtia, se ei ollut täysin rehellinen ja tahto mennä välillä kuolaimen taakse.
Tunnin jälkeen päätin että jättäisin pois unelmani omasta koulutetusta kilpaponista, mutta perheen äiti pyysi minua jäämään ratsuttamaan heidän hevosia kolmeksi viikoksi samalla kuin he lähtisivät lomamatkalle. Suostuin tarjoukseen, joten viikon päästä palasin takaisin Bolan luokse.
Perheen muut hevoset olivat 29 vuotias supermummo, jonka ikä oli todellakin vain numero. Ponilla ratsasti tosin vain kevyesti perheen nuorin. Itse en sitä ratsastanut, kävin vain sen kanssa maastossa kävelyillä, jolloin se tahtoi näyttää minulle miten ne korkean tason koululiikkeet tehdään.. Perheen toinen hevonen oli 15 vuotias puoliverinen joka oli ristitty Viskiksi. Viski oli kaiken puolin mukava hevonen, mutta se oli todellakin läpiratsastuksen tarpeessa. Mutta parina päiväni teimme ihan VaB asioita, vaikka perhe kertoi sen olevan HeA tasoinen. Sitten viimeiseksi oli tietenkin Bola. Siihen laitoin eniten energiaa, koska kuten sanoin, liikkeiden puolesta se voisi helposti kilpailla HeA luokissa, mutta tason puolesta ei.
Kuitenkin niiden kolmen viikon ajan sain ponin tottumaan ja rauhoittumaan, joten sain selville kuinka se on oikeasti ratsastaa. Se oli todella herkkä painolle ja pohkeelle, mutta suusta se oli ns. ”normaali”. Liika vauhti oli sen suurin ongelma. Joka kerta meillä meni paremmin ja paremmin, joten pyysin perheeltä jos saisin vielä pari viikkoa sillä mennä. Perhe suostui, joten jatkoimme hommia. Parin viikon kuluttua päätin sitten tehdä ostotarjouksen, johon perhe suostui heti. Yllätyin, koska pyysin sen ihan pilkkahinnalla itselleni, mutta en tietenkään sanonut siitä mitään.
Heti kuin saatiin paperit allekirjoitettua ristin ponin uudestaan Honeyksi, koska kuka ihme haluaisi oman poninsa nimeksi ’Bola’?
Sitten parin tunnin lastauksen päästä sain ponin omalle tallille hetkeksi aikaan, ennen kuin vein sen yhdessä yhden toisen hevosen kanssani Rivelleriin, joka valitettavasti lopetti yksityi toimintansa.